| |
Pennun
raakaravinto
Perusruokavalio muodostuu raaoista lihaisista luista ja
kasvissoseesta lisukkeineen. Lisäksi voi halutessaan antaa
myös esim. viljatuotteita (riisi, puurot, makaroni jne.) ja
kotiruokaa, kunhan edellä mainitut muodostavat vähintään 80
% pennun ravinnosta.
• Pennulle sopivia lihaisia luita ovat broilerin tai
kalkkunan siivet ja kaulat, sekä naudan rustoluut. Isommille
pennuille voi tarjota myös naudan häntiä. Luut tulee antaa
ehdottomasti raakana, sillä kypsennettynä ne
muuttuvat teräviksi ja vaarallisiksi. Nuoren eläimen luut
ovat parempia ja pennun hampaille sopivampia. Luiden tulisi
olla sellaisia, että pentu saa syötyä ne kokonaan, eikä
ainoastaan lihoja niistä. Pienten koirien pennuille lihaiset
luut voi myös pilkkoa tai jauhaa jos pentu ei niitä muuten
saa syötyä.
Pennun tulisi malttaa pureskella luut, eikä niellä niitä
kokonaisina. Jos pentu hotkii, voit syöttää sitä käsin
pitämällä luuta nyrkissäsi ja syöttämällä pikkuhiljaa
pennulle. Sormien säästämiseksi kannattaa käyttää hanskoja.
Muistathan myös käsihygienian raakaa kanaa käsitellessäsi –
pese siis kätesi. Terveelle koiralle ei salmonellasta ole
vaaraa, mutta ihmiseen se voi raa´asta kanasta tarttua.
Ahmivalle pennulle voi luut tarjota myös jäisinä. Tämä
hidastaa hieman syöntiä.
Lihaiset luut sulavat elimistössä hitaasti, joten ne tulee
antaa omana aterianaan ilman lisukkeita. Pennun ravinnosta
n.60% tulisi olla lihaisia luita. Käytännössä kannattaa
antaa lihaisia luita esim. joka toisella aterialla.
Ajankuluksi voi pennulle antaa myös suurempia luita
kaluttavaksi silloin tällöin.
• Kasvissose tehdään hienontamalla raakoja kasviksia,
hedelmiä ja vihanneksia mahdollisimman hienoksi esim.
tehosekoittimella, lihamyllyllä tms. Sopivia raaka-aineita
kasvissoseeseen ovat mm. salaatit, kaalit, porkkana, kurkku,
kesäkurpitsa, nauris, punajuuri, omena ja banaani. Kannattaa
antaa vaihdellen eri kasviksia. Kotimaiset ovat
turvallisempia – ulkomaiset tulee pestä hyvin. Sipuli,
tomaatti, herneet ja pavut eivät sovi koiran ravinnoksi
varsinkaan suurempina määrinä. Myöskään pinaattia, kerä- ja
punakaalia ei tulisi antaa kovin suurina määrinä jatkuvasti,
vaan silloin tällöin.
• Kasvissoseen lisukkeeksi lisätään raakaa lihaa, kalaa
ja sisäelimiä vaihtelevasti. Pennulle sopivaa on
vähärasvainen jauheliha, joka voi olla yhtä hyvin sikaa,
nautaa, riistaa, kanaa, kalkkunaa tai lammasta. Lihalaatuja
kannattaa vaihdella. Kalaa kannattaa antaa n.kerran viikossa
D-vitamiinin ja rasvahappojen takia. Järvikala on
turvallisinta kypsentää loisvaaran takia. Rasvainen merikala
(lohi ja silakka) on hyvin ravitsevaa ja sen voi antaa
raakana.
Sisäelimistä sopivia ovat maksa, sydän, munuaiset, naudan
mahalaukku ja kieli. Myös sisäelimet annetaan raakana. Maksa
on tärkeä A-vitamiinin lähde ja sitä tulee pennulle tarjota
säännöllisesti – ei kuitenkaan liikaa.
Kasvissoseateriassa kasvisten osuus tulisi olla vähintään
puolet. Kasvisten ja lihatuotteiden lisäksi ateriaan
sekoitetaan öljyä, kananmunaa, hapanmaitotuotteita ja hieman
maksaa. Sosetta voi tehdä isomman määrän kerrallaan.
Seuraavassa ohje n. 2kg kasvissoseateriaa varten. Määrää voi
muuttaa pennun koon mukaan.
2 KG kasvissoseateriaa:
Vähintään 1kg raakana hienonnettuja kasviksia, hedelmiä ja
vihanneksia
700-800g raakaa jauhelihaa, osa voi olla kalaa
Pieni pala (n.50g) raakaa, jauhettua maksaa
3 raakaa kananmunaa kuorineen
n. 1dl piimää, jugurttia, viiliä tms.
1-2 rkl kylmäpuristettua öljyä (vaihdellen venhänalkio-,
auringonkukka- tai pellavaöljyä)
Kuinka paljon ruokaa?
Oikea ruokamäärä on aina koirakohtaista. Hyvänä
nyrkkisääntönä voi pitää pennun ruokinnassa sitä, että
ruokaa annetaan päivittäin 10% pennun painosta. Pennun
lihavuusastetta seuraamalla löytyy sopiva ruokamäärä. Pennun
tulisi olla hieman nälkäinen ja hoikka – ei kuitenkaan liian
laiha. Pennun tulisi myös kasvaa hitaasti. Silloin vältytään
parhaiten kasvuhäiriöiltä.
Kun pennun ruokavalio pidetään vaihtelevana ja
monipuolisena, ei sille tarvitse antaa vitamiini- ym. lisiä.
Kun pentu saa riittävästi luita ja kananmunankuorta,
lisäkalsiumista voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Pennun
jokaisen aterian ei tarvitse olla tasapainotettu, kunhan
ruokinta on monipuolista.
© Sanna Uhlbäck 2006
[Takaisin edelliselle sivulle] |
|
